maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 15 - Tippumisen ABC


Elli

Koska tänä vuonna on tullut lennettyä alas selästä melkein enemmän kun aijempina ratsastusvuosina yhteensä, saatte pienen ohjeistuksen tippumiseen. 


1. Tee jokin virhe. 
Unohda kiristää satulavyö ennen selkäännousua, unohda ratsastaa ja keskittyä koko ajan, käännä hevonen kentän poikki voltin sijaan, käännä hevonen voltille, heilahda laukannostossa, yritä jarruttaa, jätä pikkulintulauma karkottamatta ennen ratsastusta... virheeksi sopii mikä vain, mistä hevonen nyt vain haluaa sillä hetkellä suuttua tai keksiä jotain hauskaa.


2. Menetä tasapaino.
Hevonen tekee jotain yllättävää, heilahdat satulassa. Sen jälkeen ei auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta, aina tämä tai edellinen vaihe eivät edes johda tippumiseen.


3. Yritä pysyä kyydissä.
Esimerkiksi vaiheen kaksi jälkeen, voivat nopeat refleksit pelastaa sinut. Ennen varsinaista tippumista tarraudu hevosen harjaan, korvaan, mahakarvaan, häntään, kenkään, satulahuopaan, ihan mihin vaan, mistä saat kiinni. Pidä lujasti kiinni ja toivo parasta, yrittäen samalla könytä takaisin satulaan. Myös jarruttamista, pysähtymistä tai komentamista tarkoittavat ääniavut voivat toimia tässä tilanteessa.

4. Tajua että putoat.
Ajattele jalustimia, ohjien kädessä pitämistä, hevosen karkaamista, kovaa maata, kirosanoja... Tämä on se vaihe, kun on aikaa ajatella eikä vain toimia! Voit myös suorittaa nopeaa päässälaskua (toki laskimellakin saattaa ehtiä, mutta se vaihtoehto kannattaa huomioida vain, jos päässälaskutaidot on ruosteessa) siitä, kuinka kauan kannattaa roikkua kyydissä jotta putoaa pehmeämpään kohtaan.


5. Putoa.
"...Mä putoan, uniin kauneimpiin..." (Yölintu) Taaaai sitten ihan vaan kovaan maahan. Kentälle, pellolle, maneesiin, metsään, tielle, polulle, puun oksalle, pensaaseen, lumikasaan, ihan mikä sattuu olemaan lähimpänä (tai akrobaattitaitojen löytyessä myös lumikasa heinäkuussa on ihan ok). Maassa ollessa on se hetki, kun huomaa neljännen vaiheen ajatuksien toteutumisen käytännössä. Tulitko alas käsi edellä, koska et pitänyt ohjista kiinni? Irtosivatko jalustimet jaloistasi? Seisooko hevonen yhä paikoillaan? Tai onko se edes lähistöllä?

6. Kiroa ja nouse ylös.
Spontaani ensimmäisenä mieleen tuleva sana ulos suusta ja jaloilleen. Mitä pikemmin nouset, sen parempi. Jos nimittäin tajuat kivun vasta seistessäsi pystyssä, et kehtaa sitä enää niin paljon voivotella, saatika heittäytyä maahan sätkimään. (Toki isommissa vammoissa asia on erikseen). Tässä vaiheessa on myös hyvä napata lähistöllä oleva hevonen kiinni. Ego koki kolauksen, muutama mustelma on ehkä hankittu. Kenties joku paikka on kipeä (ei edes ole, pari päivää eteenpäin tiedät mitä kipu edes osittain tarkoittaa). Ilmat saattavat olla pihalla, vaatteet siinä materiaalissa, johon tipuit.


7. Takaisin satulaan.
Älä analysoi tippumista vielä, vaan pidä täysi focus ratsastuksessa. Näytä sille hevoselle, että kuka määrää. Ja jos se jotain yrittää, tee selväksi että sinä et sieltä satulasta alas tule. Niin se asia on, p*rkele! Viimeistään tässä vaiheessa myös sanalliset komennot vastaan väittävälle hevoselle voivat olla aiheellisia. Kolhuista ja komentamisesta huolimatta, älä unohda kiittää hevosta sen tehdessä oikein. Ratsastuksen loputtua tule alas selästä vapaaehtoisesti ilman hevosen avustusta.

HUOM! Listan asiat eivät välttämättä tapahdu järjestyksessä. 


2 kommenttia:

  1. Tää oli ihan loistava! :D
    Tuossa kohdassa 4 kannattaa kyllä tosiaan panostaa laskeutumispaikan valintaan, ja sinnitellä siihen asti että vesilätäkkö on ohitettu tai heppa on tarpeeksi lähellä pehmeää hankea (tai ainahan voi sinne kauempana olevaan hankeen koittaa hypätäkin!) :Dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit, oli näitä ihan hauska miettiäkin :D Hyppäämisjuttu on muuten totta, hepan kyljestä saa hyvät alkuvauhdit ja siitä sitten vaan tähtäykset kohdilleen ja avot, pehmeä laskeutuminen on taattu! :D

      Poista