torstai 18. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 18 - Milka ja Martta


Tänään olisi ollut Annin luukku, mutta Anni on kykenemätön kirjoittamaan. Etsittiin tuuraajaa TRP:stä, mutta kukaan ei lyhyellä varotusajalla innostunut. Niinpä luukku osui mulle, joten tässä nyt koulupäivän ja uusintakokeen jälkeen kirjoittelen... Aiheeksi valikoitui pitkän mietinnän jälkeen mun koirat, joista ei ookkaan täällä juuri juttua ollut :)

Milka (Tarundel's Rose Nuage) ja Martta (Snowolf's Let Me Love You) on kumpikin bichon frisé rotuisia tyttösiä. Molemmat on hankittu soittamalla ensin meidän melko luottokasvattajalle, jolta myös iskän vanhempien bichonit on. Milka tuli meille 2008 ja Martta 2012.


Milka (s. 2007) on mulle se koira, jonka kanssa oon kokenut kaikista eniten. Milkalle on opetettu vaikka mitkä temput, sen kanssa on touhuttu kaikenlaista, se on se joka tulee yöllä nukkumaan tyynylle, Milka on se, joka huomaa millainen fiilis mulla on.

Vieraita kohtaan Milka on aika varautunut, joten kaikki meille tulevat vieraat pitää aina haukkua. Tutuille vähän vähemmän, joillekkin ei ollenkaan. Tosin joillekkin tutuillekin haukutaan, niinkun esim iskälle.. Milkasta saa kuitenkin helposti kaverin, senkun vaan alkaa rapsuttaa. Eikä todellakaan kannata lopettaa, tulee nimittäin tassusta siinä vaiheessa niin kauan että jatkaa :D

Milka on aikamoinen hienohelma, ei tykkää yhtään vesisateesta, märästä maasta eikä kurapuvuista. Kesällä Milkalla on kuuma, joten talvella on Milkan mielestä kaikista parasta. Ainakin niin kauan ennen kun tulee kovat pakkaset ja alkaa palelemaan, siksi Milkalla on yleensä talvisin joku takki päällä (talvitakit on kyllä ihan jees, vaikkei kurapuku ole).

© Sini T.


© Sini T.

Touhuamista on tosiaankin harrastettu, Milka osaa äkkiseltään laskettuna vajaat parikymmentä temppua, ollaan harrastettu agilitya, sekä Milka osaa laskea liukumäkeä! Lisäksi Milka osaa esimerkiksi kiivetä pöydälle, jos lähettyvillä on esimerkiksi tuoli. Milka tykkää myös harrastaa mun huoneessa eisaaosualattiaan-peliä, kiiveten sängyltä lipaston kautta pöydälle. Milkan erityisherkku on suklaa (ihan satavarmaan syö jos vaan jostain saa, siksi meillä on kaikki suklaa suurinpiirtein numerolukkojen takana) ja puruluut. Milka saa puruluita aika harvoin, joten se syö ne vahtien niitä tarkasti muilta ja ärähtää kyllä heti jos Martta koittaa mennä ottamaan (harvoin puruluita, koska sen suolta on leikattu kapeammaksi toinen koira hyökkäsi Milkan kimppuun ja se leikattiin päivystävän eläinlääkärin luona, jonka jälkeen vietettiin yli vuorokausi Helsingissä Viikin eläinsairaalassa teholla... Hyvät ihmiset, älkää ottako koiraa jolle vähääkään epäilette pärjäättekö!!)

© Sini T.


Sitten on meidän Martta. Martta on vähän omalaatuinen höppänä, joka tekee ennen kun ajattelee. Martta on se koira, joka syö kaiken. Ananaksesta aurajuuston ja piparitaikinan kautta jäisiin ruokakuutioihin (suoraan pakkasesta otettu Maukas kalkkunan jauhelihakuutio tuhoutuu alle 30 sekuntin, talouspaperirulla namisisällöllä alle 20 sekuntin, koirankeksi alle 10 sekuntin). Mutta Marttaa pitää ymmärtää, Martta kiipesi muutaman päivän ikäisenä silmät puoliummessa pentulaatikon reunan yli ja muksahti maahan. Sitäpaitsi minkäs sille voi, jos tykkää ruoasta.


Tää kuva kuvaa Marttaa loistavasti!
 Martta on pieni sottapytty, jonka mielestä kuralätäköt ja vesisade on ihanaa. Peseminen ei, eikä varsinkaan föönaus ja trimmaaminen. Martta tykkää ihmisistä, vieraat koirat saattaa vähän pelottaa. Martta ei tykkää kiipeillä korkealla, eikä se koe oloaan esimerkiksi veneessä tai joutuessaan kiipeilemään kovin varmaksi. Martta seuraa Milkaa kuin hai laivaa, mitä iso edellä niin sitä pieni perässä. Istumista kummallisempia temppuja Martta ei oikein handlaa, mutta leluista Martta tykkää. Hätävarana vaikka lapasella tai talutushihnastallakin kelpaa leikkiä.


2 kommenttia: