torstai 4. joulukuuta 2014

Joulukalenteri, luukku 4 - Pitää olla pikkusen pläski.. vai pitääkö?


Anni

Hei taas! 


Kuten otsikko kertoo, olemme nyt liikunnan parissa. Hevosten liikunnan tarkemmin ottaen. Ja jos vielä zoomataan, niin nuorten hevosten liikunnan.
Moni varmasti miettii, että mitä sen nuoren hevosen kanssa nyt oikein voi tehdä ja kuinka sitä liikutetaan. Ajattelin siis kertoa hieman, mitä kaikkea meillä touhutaankaan ja mikä on meille se suosikkiaktiviteetti tällä hetkellä. 

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroinkin, touhuamme kaikenlaista hauskaa. Joskus tallin maneesin ollessa vapaa menemme sinne vain kävelemään yhdessä, leikkimään agilityharrastajia, pelaamaan pallolla, harjoittelemaan erilaisia temppuja... Joskus taas käymme yksinkertaisesti vain kävelyllä, katselemassa maisemia tai ihmettelemässä uusia juttuja. Jos oikeaan työhön ryhdytään, Raisu saa valjaat niskaansa ja käymme ajolenkillä, kärryjen kanssa tai ilman (Henkilökohtaisesti tykkään enemmän kärryilystä, sillä silloin poika saa päästellä vähän vapaammin ilman että tarvitsee pelätä itse jalkoihin jäämistä..). On kuitenkin olemassa yksi liikuntamuoto, jota harrastamme useammin kuin muita. Olen päätynyt siihen ratkaisuun, että juoksuttaminen, kaikissa muodoissaan on meille se paras keino.

Raisuhan tykkää muiden hevosnuorten tavoin tappaa aikaa riehumalla. Sen mielestä kaikkein parasta on päästä maneesiin irrottelemaan ja riekkumaan sydämensä kyllyydestä. Onhan se terveellistäkin, että hevonen pääsee varsinkin näin tarhaisaan talvisaikaan välillä juoksemaan vapaasti, niin kuin sen luonnolle kuuluu. En myöskään halua, että kumpikaan meistä vahingoittaa itseään, kun työskentelemme yhdessä. Siksi laskenkin pojan mielelläni välillä (valvovien silmieni alla tietenkin) revittelemään ja leikkimään rodeohevosta.


Olemme vastikään aloittaneet myös liinassa työskentelyn. Raisu lähtee aina mielellään töihin (okei, ennen iltaheiniä sitä vähän ärsyttää ;D), sillä on äärettömän hyvä työmotivaatio, ja siitä näkee, miten se nauttii ja oikein keskittyy kaikenlaiseen puuhailuun. Myös liinassa Raisun rakkaudesta ahertamiseen on ollut vain hyötyä ja se onkin tykännyt kovasti hommasta. 
Liinatyöskentelyn aloittamiseen päädyin viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin, että ratsastuskoululla, jolla hevonen on täyshoidossa, on vaikea saada aikataulut osumaan yhteen siten, että maneesissa olisi vapaata. Koska itse en "vieraalla" kentällä uskalla laskea hevosta vapaaksi (vaikka alue olisi miten aidattu ja kentän ympärys ansoitettu), on kaikkien etu, että hevonen osaa liikkua myös kytkettynä. Onhan se tulevaisuudenkin kannalta vain hyvä taito osata, tuo liinassa pyöriminen. 



Tänään, joulukuun 4. päivä luvassa on siis kaiken tämän juoksutushehkutuksen jälkeen, yllätys yllätys, juoksutusvideo(okei, on siinä vähän talutteluakin) ! Popparit esiin vaan ja nauttimaan. Videon muokkaajana toimii blogin luoja, mestari Elli. Kunnia olkoon kanssasi!  

Ja sinun kanssasi näemme taas luukussa nro 6, jolloin juhlimme itsenäisyyspäivää. Siihen asti siis, au revoir! 

2 kommenttia:

  1. Mä olin paikalla kun toi juoksutusvideo kuvattiin. Mä olin mun yhen kamun kaa kattelemassa. Oli kyllä aika hienoa katsella teitä! Me mun kamun kaa oltiin tervaamassa Sirun kavioita, kun sä Elli tulit sinne. Mä valitin sulle siitä kun Raisu yritti syödä sitä juoksutusliinaa. C;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit videosta :) Oon ollut niin monesti tallilla ja nähnyt Raisun syövän ovessaan roikkuvia tavaroita etten nyt kyllä muista kyseistä tilannetta, mutta voin hyvin kuvitella että esim juoksutusliina on sille maistunut.

      Poista