sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Analyysiä omasta istunnasta


Blogitallin viikkohaasteena on tällä kertaa oman istunnan analyysi ja koska itsekään en ole täydellinen, päätin tarttua aiheeseen.

© Anni L.
Ulospäin kääntyvät varpaat on ongelmista ensimmäinen, yksi isoimpia ja pisimpään olleita. Syynä on varmastikin koko jalka, lonkasta lähtien. Mun lonkkia ympäröivät lihakset on tosi kireät, joten lonkka ei oikein edes voi olla oikeassa asennossa. Näin ollen koko jalka menee väärään asentoon, mutta pohjetta pitäisi saada käytettyä, mikä taas ei onnistu ilman varpaiden kääntymistä. Vaikutukset ei ole kuin oikeastaan ulkonäölliset, koska kääntämällä varpaat saan pohjetta käytettyä, vaikkakin väärässä asennossa tietysti. Lonkan kireys sitten puolestaan vaikuttaa ratsastukseen muutenkin. Ongelman poisto onnistuisi luultavasti ihan vaan lonkkia venyttelemällä ja varpaisiin keskittymällä.

© Anni L.
Esteistunnassa ongelmina ovat kyynärpään irtoaminen kyljestä ja ne tutut varpaat. Kyynärpään irtoamisen huomaan myös joskus muutenkin kun esteillä. Osasyynä kyynärpään ongelmassa on varmastikin turvaliivi, joka tekee kyljestä leveämmän ja tätä kautta levittää kyynärpäätä, mutta varsinaisena syynä epäilisin olevan hartioiden seudun jumeja. Mun niskat, hartiat ja selkä on oikeastaan pelkkää jumia, jolloin lihasten oikea käyttö on luonnollisesti hieman haastavaa. Rintalihasten kasaanpainuminen ja selkälihasten vääränlainen venyminen painaa hartioita eteenpäin, jolloin kyynärpää irtoaa kyljestä muutenkin, kuin hevosen selässä. Vaikutukset ratsastukseen ovat käden joustamattomuus ja ulkonäköhaitta. Ongelman poistaminen olisi luultavasti helpompaa, kunhan hartioiden ja selän lihakset olisi ensin hierottu auki. Sen jälkeen asiaan pitäisi vaan alkaa keskittyä ja hoitaa se pois.

Varpaissa ongelmien syy on sama kuin jo aiemmin kirjoitin, lonkkia ympäröivät lihakset ovat kireät, eivätkä anna lonkkien aueta tarpeeksi, jolloin varvas kääntyy ulos pohkeen ollessa oikein. Poistossa siis sama resepti, venyttelyä, venyttelyä ja vielä vähän venyttelyä.

© Anni L.

Vaakatasoon kääntyvä ja hevosessa kiinni oleva kämmen on listalla seuraavana. Vaikka asia ei ole iso, se on häiritsevä. Syy tälle on tuntematon, luultavasti tämä on vain ajan kanssa opittu väärä tapa, joka johtuu osittain esteistuntakuvassa ilmitulevasta kyynärpään väärästä asennosta. Ongelmat lähtevät siis jo paljon kauempaa kuin ongelmakohdasta, tässä tapauksessa jo hartioiden lihaksista. Vaikutukset ovat käden joustamattomuus ja hitaus. Toisaalta hevosessa kiinni oleva käsi ei heilu, mikä on herkkäsuisilla varsin mukava hyöty, mutta käden pitäisi pysyä heilumatta myös irti hevosesta. Ongelman poisto vaatisi sen saman lihasten auki hieromisen, kun kyynärpääkin. Ranteen asentoa pystyisi kuitenkin korjaamaan osittain jo nyt, asiaan pitäisi vaan alkaa keskittymään.

Edellisten lisäksi yksi ongelma on yleinen vinous. Oikea puoli kropastani on paljon vasempaa vahvempi, niin jaloista, käsistä, kuin keskivartalostakin. Ratsastajan vinous vaikuttaa tämän istuntaan ja tätä kautta hevoseen. Varsinkin samaan suuntaan heikommilla hevosilla ongelman huomaa selkeästi, mutta tietysti muillakin toispuoleisuus haittaa. Tämä ongelma vaatisi poistuakseen lihaskuntoharjoittelua, joka painottuisi kehoa tasapainottaviin liikkeisiin.


Loppuun vielä kuva, josta huomaa kehitystäkin. Pitkäaikainen ongelma pohkeen kiinnipitämisestä esteellä näyttäisi olleen selätetty, ainakin silloin, kun pohjetta vaaditaan pysymään kiinni ennen estettä, tai siitä ei päästä yli. Ehkä muistakin ongelmista päästään ajan ja yrityksen kanssa eroon.

12 kommenttia:

  1. Iiiiiihana Vuokko<3 Iiiiiiihana Brume<3

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus! Olipa muuten tosi kiva idea ympyröidä kuvasta virheitä!

    http://pilanpaiten.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, virheiden ympyryöinti selkeytti ja paikallisti niitä mun mielestä paremmin :)

      Poista
  3. Sulla on ihan täysin samat ongelmat istunnan kanssa kun mulla! :D Kiva tietää, että en ole ainoa näiden kanssa tappelija...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, vertaistuki on paras tuki! :D

      Poista
  4. Usko tai älä: varpaiden kääntyminen ulospäin ei ole enää virhe! Me molemmat varmaan aloitettiin ratsastus niihin aikoihin kun jatkuvasti tolkutettiin, että kantapäät alas, jalustin päkijälle, varpaat menosuuntaan ja varsinkin kädet nyrkin verran irti hevosesta ja irti toisistaan. Ainakin mulle on ollut tosi vaikeaa oppia pois kymmenen vuoden aikana opituista tavoista, mutta samalla on tosi mielenkiintoista seurata lajin kehitystä: varpaat saa kääntyä ulospäin, jalustin on parempi syvemmällä jalassa ja kädet saa olla alhaalla ja mun mielestä aika liioitellun levällään niin, ettei ohjat osu hevosen kaulaan. Ihanaa, että nykyään ajatellaan yhä enemmän ja enemmän hevosen mukavuutta eikä pelkkää esteettisyyttä!

    Omasta istunnastani löysin samoja virheitä kuin sulla. Sen lisäksi istun satulassa kuin tuolissa, nyrkit kaatuu jatkuvasti (se hevonen ei ole näiden vuosien jälkeen vieläkään polkupyörä...) ja lässähdän lavoista ja hartioista. Lonkat on kireät ja notkoselän takia takapuoli pullottaa taaempana kuin muun kropan linja ja kaiken lisäksi olen vino oikealle. Pitäisi jaksaa kehittää tulilihaksia ja venytellä. Olen kyllä sitä mieltä, että istunnan korjaaminen lähtee omista oivalluksista ja siitä, että ajan myötä omasta istunnasta huomaa nopeammin virheet ja ne pystyy korjaamaan. Opettaja voi osoittaa toistuvat virheet, mutta ei se, että joku muu jatkuvasti räksyttää vieressä ja ratsastaja robottimaisesti korjaa sen, mitä käsketään johda pitkällä tähtäimellä ongelman korjautumiseen. Oman blogin puutteessa analysoin istuntaani kiusaksesi tässä! Tosi hyvä postaus, omien virheiden tiedostaminen on iso askel niiden korjaamiseen ja kuvat sekä niiden huomiot oli kiva lisä! Tee ihmeessä jatkossakin Blogitallin haasteita!

    Ps. Tämän kilokommentin tiimoilta lupaan ja vannon, että jatkossa en enää sunnuntairatsasta maastossakaan! Varsinkin tieosuudet maastolenkeillä on tosi otollista ja eteenpäin pyrkivää aikaa keskittyä omaan istuntaan ja koota hevosta. Ei enää höntsäilyä pitkin ohjin ja maisemia katsellen ;) oma ratsastukseni koostuu kuitenkin varmaan 95% maastoilusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin kiitos ihan hurjan pitkästä ja kivasta kommentista! :)

      Itsehän oon aloittanut lajin harrastamisen kymmenisen vuotta sitten, jolloin tosiaankin ohjeena oli juurikin noita luettelemiasi. Nykyään ohjeistus varsinkin istunnan puolelta Niemenpellolla on centerd ridingia, joka on kyllä avannut omia silmiä ja tuonut paljon ahaa-elämyksiä satulassa. Siltikin esim juuri tuo varpaiden ulospäin kääntyminen häiritsee, sillä jalan lonkasta lähtevä väärä asento heijastuu niihin (lisäksi ne häiritsevät esteettisenä haittana, sillä kuvat on iso osa juurikin blogissa (nyt mennään ehkä jo vähän turhamaisuuden puolelle)).

      Aivan kuten säkin, oon itse myös vino oikealle johtuen oikean puolen lihasten vahvuudesta vasempiin verrattuna. Oma pääkin tuppaa putoilemaan hartioilta, sekä katse harhailemaan hepan niin söpöissä korvissa (tätä ongelmaa on korjattu viime kesästä ja pikkuhiljaa se alkaa ehkä jo poistumaan). Myös lapojen ja hartioiden lässähtäminen kuulostaa todellakin tutulle, tosin tää ongelma johtuu osittain jumissa olevasta selästä. Oon havainnut myös sen, että turvaliivin jatkuva käyttäminen lässäyttää ryhdin, koska sitä käyttäessä ryhti pysyy vähän väkisin ainakin näennäisesti kasassa. Menin kevättalvella useamman viikon putkeen ilman turvaliiviä ja voi jestas, kyllä tuntui keskivartalossa tuntien jälkeen. Ja noista omista oivalluksista oon kyllä niin samaa mieltä, opettajan tehtävä on etsiä ne ja kertoa ratsastajalle, mutta loppupeleissä sen kertomisen ja niiden ilmestyessä niistä huomauttamisen jälkeen virheiden korjaamisvastuu on ratsastajan. Oon tosin itse sen verran lahopää, että useat muistutuskerrat tunnin aikana on pakolliset, puhumattakaan siitä, kuinka kauan ongelmasta täytyy sanoa. Koska itseäni kuitenkin kiinnostaa lajissa eteneminen ja kehittyminen, tykkään tosi paljon asiallisesta ja rakentavasta palautteesta, niin ratsastuksenopettajalta, kuin tuntikavereiltakin.

      Maastoilu on kyllä yksi isoimmista höntsäilymahdollisuuksista, joka kieltämättä tulee kyllä liian usein hyödynnettyä. Oikeastihan siellä olisi ihan mahtava keskittyä istuntaan, varsinkin isommassa porukassa maastoillessa, kun heppa puksuttaa kuitenkin melko varmasti jonossa. Näin itselle jää aikaa miettiä oma paikka ja asento oikeaksi, sekä toki ylläpitää se. Lisäksi esim. ylämäet on loistavia paikkoja harjoitella kevyttä istuntaa!

      Ratsastushan lajina vaatisi myös oheisharjoittelua, jota itse ainakin teen ihan luvattoman vähän, ja se tietysti kostautuu satulassa jäykkyytenä ja voimattomuutena. Vaikka motivaatiota ratsastuksessa kehittymiselle on, ei ne lenkit, lihaskuntoharjoitteet ja venyttelyt aina jaksa motivoida niin paljon, että ne saisi tehtyä. Ja tekemätön oheisharjoitteluhan nyt ei luonnollisestikaan paljoa kehitä.

      Poista
    2. Olisiko hullumpi idea, että esim sileän tunnit ratsastaisit kokonaan ilman turvaliiviä? Liivi tosiaan toimii vähän liikaa sellaisena ulkoisena tukirankana, se päällä ei yksinkertaisesti voi lässähtää rintakehän päälle tai et hengitä!

      Todellisuudessa vaatii ihan totta aika kovaa lihaskuntoa, että oman kropan jaksaa pitää kasassa. Lavat taakse, jännittää selkä ja vatsat, telakoida se oma käsivarsi sinne lonkkaan ja kylkeen, mutta samalla pitäisi olla kuitenkin rento ja myödätä liikettä. Kireät lonkat vaikuttaa hevoseen aika samalla tavalla kuin se, jos jää puristamaan polvella. Hevosen on vaikea rentoutua jolloin sitten taas hyvä ja rento istunta on vaikeampaa. Täydellinen tai valmis ei kukaan tule koskaan olemaan, mutta sitä tavoitellessa voidaan sitten molemmat tuskastua perfektionismiimme!

      Nielen nyt saamattomuuteni ja yritän taas kerran tehdä nöyrästi venytyksen ja lihaskuntoharjoitukset...

      Poista
    3. Itseasiassa oon jonkin verran tuota tehnytkin, että meen turvaliivillä vaan maasto- ja estetunnit! Käytäntö on toiminut ihan hyvin, tosin joskus liivi tulee vedettyä päälle koulutunneille vähän jo varovaisuutta, esim jos tietää että oma heppa on ollut villinä viime aikoina. Tämä "hätävarjelun liioittelu" lähinnä siksi, että mun tasapaino on sen verran heikko, etten missään rajuissa pukkirodeoissa kestä ja se liivi kolahduksilta sitten suojaa. Esteillä ja maastossa käytän turvaliiviä oikeastaan aina, ihan jo vanhempien pyynnöstä ja kun en ole sitä haitaksikaan kokenut, paitsi sitten tuo ryhdin ylläpidon helpottaminen on tietysti tavallaan haitta.

      Ja juu, tosiaan vaatii kyllä kovaa kuntoa. Viime estetunnin lopussa juuri juteltiin, että tervetuloa vaan testaamaan lajia kaikki ne "ratsastus ei ole urheilua"-höpisijät, koska kyllä muuten poltteli lihaksia kun tunnin oli ratsastanut ja tosissaan koitti keskittyä kaiken mahdollisen oikeana pitämiseen. Oli muutama helpottunut heppa ja ratsastaja, kun loppuverkkojen jälkeen saatiin siirtyä käyntiin! Vaikka ei siinä, rääkkitunnit on kivoja ja se lihaskuntoharjoittelusta aiheutuva kipufiilis seuraavana päivänä rasituksesta on loistava, kun tuntuu että kerrankin on saanut tehtyä jotain oikeinkin, kun tuntuu muutenkin kuin tekiessä :D

      Mullakin on ensi viikolle muutama lihaskuntosuunnitelma, kyllä se oheisharjoittelu vielä tulee meillä molemmilla onnistumaan!

      Poista
  5. Tosi kiva postaus ja hienoja kuvia. Liityinkin sulle lukijaksi. Käyhän lukemassa minunkin blogiani, http://olipakerranhevonen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kävin vilkaisemassa sunkin blogin ja oikein kivalle vaikutti! :)

      Poista