sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Estekilpailut 17.5. Niemenpellon talli

Kylläpä on taas tämänkin kirjoittaminen jäänyt, mutta parempi se kai on myöhään kun ei milloinkaan?

Nyt puhutaan siis Niemenpellon estekisoista, jotka kisattiin 17.5. Itsekin olin tällä kertaa kisaamassa, luokkana 60cm ja ratsuna pikkusuokkitamma Humu-Hilla. Oli vähän erilainen kisaviikonloppu taas, torstaiyönä Suomen häviöpelin jälkeen piti pakata kisakamat (jotka äiti vei sitten lauantaina Sinille), perjantaina käveltiin kaverin kanssa 20km nuortenleirille, jossa sitten vietettiin viikonloppu. Jotenkin noilla leireillä osa yöstä menee aina huonekavereiden kanssa höpistessä, eli vähän vähäunisena lähdettiin kisailemaan. Mutta eipä kyllä taas menoa haitannut, oli vaan entistä hauskempaa tuolla lailla vähän täysin yliväsyneenä.

11.5. © Essi L
Mutta sitten itse kisoihin! Viimeisellä tunnilla ennen kisoja jäi hepasta melko varma tunne, hypyt onnistui ja ei kielletty yhdellekään esteelle, koska muistin itse ratsastaa ja rohkaista heppaa hyvin. Kisoissa kävin katsomassa Humun ratoja pienemmässä luokissa, muutama kielto sieltä tuli ja pudotuksiakin taisi olla. Ratsastaa siis pitäisi, mutta se nyt olikin jo tiedossa. Sennuluokan ajan poni sai sitten huilia hyppäämisestä ja laiteltiin sitä vähän uuteen kuosiin, Anni letitti hännän, miä harjan (varmaan viidesti, koska letti aukesi ponin heilutellessa päätään) ja pintelöitiin jalat yhdessä. Lisäksi vaihdettiin suitsiin otsapanta, satulaan kivemmat jalustimet, sekä tietysti valkea huopa.

Tuomareiden tauon jälkeen lähtivät ensimmäiset verkkaamaan, itse olin valmiina kipittämään sinne heti, kun ensimmäinen ratsukko lähtee radalle. Ja äkkiähän se lähtikin, eli ei muuta kun selkään ja katsomaan mille heppa tuntuu! Verkassa fiilis oli aika jännittynyt, heppa pyrki alussa vähän spookyilemaan kaikkea ja kaikelle, eikä oikein malttanut kävellä. Oma fiilis vaikutti varmasti myös, mulle iskee aina kisoissa pieni jännitys juuri ennen selkäännousua. Siitä se kuitenkin hävisi niin kuin aina, kunhan pääsi tekemään eikä tarvinnut odottaa. Aika äkkiä saatiinkin verkkavalvojan lupa ravata ja sen aikana alkoi sitten ratsukin jo vähän malttaa ja tuntui tosi kivalle.

© Essi L
Kisat oli maneesissa, mikä olikin ihan hyvä, koska koko päivälle oli luvattu tosi epävakaata keliä. Kisat saatiin kisata ilman sadetta, mutta heti viimeisen luokan alettua sitä sitten alkoi tullakin taivaalta ihan urakalla. Verkan jälkeen käveltiin maneesin ovelle odottamaan omaa vuoroa ja äkkiähän se tuli, eli ei muuta kun radalle. Maneesissa sai nostaa laukan ja hypätä verryttelyesteeksi radan ensimmäisen esteen. Humu tuntui tosi kivalle, oli rento, kuunteli kivasti eikä kyttäillyt mitään. Verkkahyppy sujui hyvin, josta sitten mentiin tervehtimään. Tervehdyksen jälkeen käveltiin kolmosesteen edestä, kyseessä oli muita vähän isompi ja suhteellisen harva pysty, jonka ajattelin olevan ainut mitä poni voisi kytätä.

© Essi L
Radalle lähdin vähän sillä ajatuksella, että ennemmin rauhallisesti ja hallitusti, kun kovaa ja ihan miten sattuu. Näin siksi, että Humulla oli jo aika monta rataa takana joten puhti alkoi vähän loppumaan, sekä siitä syystä että tiesin ponin pysyvän paljon paremmin ratsastettavana, kunhan ei lähde itse koheltamaan. Ensimmäiselle vähän lähelle, mutta hyvin yli. Esteen jälkeen tie kakkoselle ravissa kun se laukannosto ennen estettä vaan vähän jäi, mutta hienosti yli. Kolmoselle tarkoituksena oli nostaa laukka, mutta käänsin vaan Humun kohti estettä ja jätin siihen. Ja eihän se tietystikään hypännyt, mistä ei kyllä voi syyttää kuin itseään. Tunneilla hypättiin  muutama paikaltaan, mutta tuon kokoiselle esteelle hepan mielipide oli selkeä, joko mennään reippaasti tai ei mennä ollenkaan.

© Essi L
Tästä sisuuntuneena ja itseensä aavistuksen ärtyneenä uusi yritys ja laukannosto ajoissa, ja niinhän se meni yli että heilahti! Siitä sitten lyhyt tie laukassa neloselle, hyvin yli ja ravin kautta taas pitempi lähestyminen vitoselle, joka olikin sarja. Ajattelin että tultaisiin kahdella laukalla, koska tunnilla tultiin se paremmin kahdella ja vauhti tuntui melko samalle. Humu ajatteli kuitenkin toisin, sujuvat kolme ja helposti yli molemmista. Taas ravin kautta eteenpäin, esteelle jolle oli aiemmilta radoilta ainakin yksi kielto. Tähän varautuneena pohkeet kunnolla kiinni, pari maiskautusta ja hyvin hyppäsi. Sitten vielä viimeiselle, josta myös puhtaasti yli. Taputukset ratsulle, tervehdys tuomareille ja vielä vähän taputuksia hepalle. (Letti muuten aukesi radalla taas, ei tällä tyylillä seuraaviin kisoihin!)

© Essi L
Koska tässä vaiheessa ei ollut tullut yhtään nollarataa, oltiin valmiina lähtemään uusintaan, mikäli nollaratoja ei myöskään loppuvaiheessa tulisi. Seuraava ratsukko sen kuitenkin teki, joten poni karsinaan ja kamat pois päältä. Siinä vaiheessa iski melkoinen ärtymys itseä kohtaan, kun vaan lopetin ratsastamisen ennen sitä kolmosestettä. Maneesissa ennen palkintojenjakoa sanoinkin kaveriporukalle, että vitsit kun pääsis hyppäämään nyt uudestaan ton radan niin tietäisin kyllä miten tekisin ja ratsastaisin. Vaan ei auta, piti vaan niellä se oma ratsastamattomuus ja todeta, että ensi kerralla paremmin. Ja tietysti kiittää heppaa, Humu oli ihan hurjan hieno!


2 kommenttia:

  1. Hyvinhän tuo meni! Ja tosi jees, että oli ratavideo nähtävillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ollut huono ollenkaan :) Kiva jos tykkäsit, ajattelin laittaa, kun se kuvattiinkin ja onhan noita aina kiva katsella muidenkin blogeista :)

      Poista