sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Arvontavoitto: fustran kokeilutunti

Fustran kokeilutunnista on nyt kulunut reilun kuukauden verran aikaa. Kokeilutunnille päädyin, kun Ruuhkavuosiratsastaja-blogissa arvottiin fustran kokeilutunti. Kuuluin arvonnan voittajiin neljän muun ihmisen kanssa, joten kesäloma aloitettiin Helsingin reissulla Sinin kanssa!

Postauksen kuvat koulutunnilta 22.6., ratsuna sph-t Humu-Hilla, © Anni L.
"Siis voitit minkä?" "Fustran kokeilutunnin, justhan mä sanoin!" "Nii-i, mutta mikä tai mitä se on?" "Ööh se on.. hmm tota käsittääkseni jonkunnäköstä kehonhallintaan, keskivartalon tukeen ja semmosiin liityvää kuntoilua..? Noo, eiköhän se siellä tunnilla selviä!"

Ja kyllä selvisikin, kuten myös se, ettei fustraa ole kovin helppoa selittää, ainakaan tälläisen lajia kerran kokeilleen. Siispä yritetään selventää asiaa kertomalla vähän tuosta kokeilutunnista...

Sinillä ja mulla oli peräkkäin varatut tunnit ja koska kummallakaan ei muita suunnitelmia illalle ollut, sovittiin odottavamme toisiamme toisen tunnin ajan Vantaan Forever Varistolla, jossa fustraa meille piti fustra-trainer Reetta Raivio. Ennen tuntia muutettiin suunnitelmia yhdessä Reetan kanssa ja päädyttiin yhdistämään mun ja Sinin tunnit. Ensin juteltiin hetki Reetan kanssa, jonka jälkeen lähdettiin crosstrainereiden luo lämmittelemään. Reetta näytti nopeasti mallia ja sitten päästiin itse tekemään. Ja eihän se nyt mikään mallisuoritus tainnut olla, mutta valtavasti oli kyllä tekemistä kropan kanssa!


Lähdettiin korjaamaan vartalon asentoa lantiosta, joka piti pitää koko ajan suorassa. Jalkojen piti liikkua rennosti ja rauhallisesti, jalkaa suoristaessa piti käyttää pakaraa, eikä antaa sen lakkoilla ja siirtää työtä takareidelle. Keskivartalon tuki saavutettiin kuvittelemalla vatsan puolelle kaksi tiukalla olevaa vaijeria ja lapaluiden kanssa piti keskittyä siihen, että ne pysyvät "takataskuissa", eli lähempänä toisiaan ja maata kohti osoittamassa. Lisäksi piti venyttää selkäranka helminauhana pitkäksi ja pitää katse ylhäällä. Eikä saanut jännittää käsiä. Suurimman osan ajasta kropan asento tuskin oli jokaiselta osa-alueelta oikea ja ne muutamat hetket kun se sitä oli, tuntuivat aivan väärältä. Reetta kysyikin, että tajutaanko nyt Anniinan fustrapostauksen lause "Ymmärrän, miksi hevoset eivät aina halua pysyä siinä asennossa, missä me haluamme niiden kulkevan, vaikka se miten olisi niille paras mahdollinen!" ja tähän oli molempien vastaus myöntävä. Asento vain tuntui niin väärälle, että sen oikeaoppisuutta joutui todellakin miettimään. Syy tälle väärälle tuntemukselle on yksinkertaisesti siinä, että keho on oppinut pitämään väärää asentoa oikeana. Kun tämä uusi, ryhdikäs asento piti muistaa ja ylläpitää koko tunnin ajan, ei se enää lopputunnista tuntunut ollenkaan niin väärälle!

Crosstrainereilta siirryttiin peilin, palikoiden, seinän, jumppakepin ja käsipainojen luo. Muita käytettiin apuna liikkeissä, peilistä näki kätevästi oman asennon. Ensimmäisten liikkeiden joukossa tehtiin ihan yksinkertaista liikettä jumppakepillä. Kepin päistä piti ottaa kiinni ja viedä se sitten suorin käsin vartalon etupuolelta taakse ja sieltä taas takaisin eteen. Käsivarsien lihakset olivat (ja ovat kyllä varmaan vieläkin) jumissa, jonka takia liike kiristi ja käsiä joutui hieman koukistamaan, että kepin sai menemään haluttua reittiä.


Tangon avulla tehtiin myös muun muassa vartalon kiertoa, jossa sai toden teolla keskittyä. Omassa kropassani oikea puoli on vasenta vahvempi ja hallitsee usein liikkeitä. Kierroissa lantion ja jalkojen piti pysyä aivan paikallaan ja vain ylävartalon kiertyä, mutta lantio lähti liikkeeseen mukaan todella helposti, kunnes Reetta käski ajatella kiertosuunnan puolen lantiolla vähän liikettä vastaan (vasemmalle kiertäessä piti vasenta lantion puolta ajatella eteenpäin) ja tekeminen helpottui jonkin verran.

Seinää käytettiin apuna kyykyissä, pakaroiden lihaksia aktivoidaksemme. Ja voi kyllä muuten aktivoitui, jälleen kerran yksi "ai näinkö tän kuuluis mennä" hetki, kun kyykyt alkoivat tuntua oikeasti pakarassa, eivätkä reisissä. Tässä huomasin tosi hyvin, miten oikea puoli lähti helposti hallitsemaan liikettä, kun kyykyssä noustessa oikea puoli meinasi nousta paljon ennen vasenta hoitaen vasemman puolenkin työt. Seinän kanssa tehtiin myös selän suoristamista niin, että sen luonnollinen notko poistuu, kunhan ensin oltiin harjoiteltu liike lattialla litistämällä Reetan sormia lattiaa vasten . Kyseessä ei siis ollut selän pyöristäminen, vaan se nimenomaan piti saada täysin suoraksi. Tulokseen päästäkseen piti siis pitää lantio edelleen suorana ja lapatuki kunnossa, mutta sen lisäksi saada selän luonnollinen notko suoraksi vatsalihaksia jännittämällä. Eikä ollut nimittäin mikään helppo temppu kyseessä. Olennainen osa jutun onnistumisessa oli hengityksen rytmi ja lihasten käyttäminen samaan tahtiin hengityksen kanssa. Muutenkin liikkeitä tehdessä piti muistaa hengittää oikein, mutta etenkin tässä liikkeessä se oli todella tarpeen. Pikkuhiljaa saatiin kuitenkin Sinin kanssa molemmat se selän notko pois ja selät kiinni seinään.


Viimeisten joukossa tehtäviä liikkeitä olivat käsipainojen avulla tehtävä lapaluihin kohdistuva liike, sekä vatsalihasliike, jossa piti kuvitella jäävänsä jyrän alle. Lapaluihin kohdistuva liike oli ihan tavallista vipunostoa sivulle, mutta liikkeen piti lähteä lapaluista. Erittäin selventävä esimerkki oli, kun Reetta teki liikettä malliksi ja käski laittamaan käden hänen lapaluidensa väliin, meinasi nimittäin sormet murskaantua :D Keskittymistä vaati tämäkin liike, mutta onnistui mielestäni jopa melko hyvin. Jyrän alle jäämisessä ideana oli jännittää kaikkia vatsalihaksia yhtäaikaa. Kuulostaa helpolta, mutta vaati oikeasti keskittymistä ja tekemistä! Aloitettiin liike nostamalla jalat 90° kulmaan lantiosta ja polvista, sekä litistämällä selkä kiinni lattiaan. Tämä vaihe oli vielä kohtuullisen helppo, sillä selän suoristaminen helpottui jalkojen ollessa ylhäällä. Sen jälkeen piti jännittää vatsalihakset ja kuvitella siten pelastavansa itsensä valtavalta jyrältä, joka ilman vatsalihasten jännitystä olisi jysähtänyt päälle. Liike näyttää tuskin miltään, mutta aiheutti kyllä ihan kunnon tärinän vatsalihaksiin, kun kunnolla keskittyi tekemiseen!

Ihan viimeisenä juttuna palattiin takaisin crosstrainereille ja katsottiin, miltä ryhti nyt näyttää. Ja paremmalle kuulemma näytti meillä molemmilla Sinin kanssa. Lisäksi ryhdikkäänä oikeinpäin oleminen ei tuntunut enää ollenkaan niin väärälle kuin tunnin alussa, mikä oli mukava huomata. Bussimatka takaisin Helsingin yöpaikkaan Burger Kingin kautta höpistiin Sinin kanssa tunnista ja muistettiin istua ryhdikkäästi, mutta viimeistään yöpaikassa tuli kyllä lösähdettyä ihan ryhdittömäksi.


Kokonaisuutena fustrasta ja Vantaan Variston Foreveristä jäi tosi positiiviset fiilikset, enkä ihmettelisi jos löytäisin itseni tuolta vielä tulevilla Helsingin reissuilla. Oli kivaa ja hyödyllistä saada tietää omat vinoudet ja heikkoudet, sillä ongelmien poistaminen lähtee niiden löytämisestä. Muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan uutta ryhdikästä asentoa saa kyllä olla palauttamassa mieleen jatkuvasti, eikä se aina tunnu edes löytyvän. Se tunne on kuitenkin aivan mahtava, kun tajuaa olevansa hyvässä ja ryhdikkäässä asennossa ilman, että on muistuttanut itseään siitä. Siispä lantio suoraan, vatsalihasten vaijerit tiukalle ja lapaluut takataskuun!

Kiitos arvonnasta ja fustran kokeilutunnista Ruuhkavuosiratsastaja ja Forever Varisto Vantaa!

4 kommenttia:

  1. Tollanen tunti olis kyllä mahtava, se kuulostaa tän postauksen perusteella aika mielenkiintoiselta! :D

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä se kyllä oli! Käy ihmeessä kokeilemassa, jos tuolla suunnilla liikut, en kyllä voi muuta kun suositella :)

      Poista
  2. Tosi hienoa, että tunnista oli iloa ja hyötyä! Vielä kun sen saisi itselleen kustannettua jokapäiväiseksi leiväksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oli todella :) Niinpä, kustannusongelmien lisäksi täältä kaukaa Etelä-Savosta on valitettavasti säännöllisten tuntien esteenä myös matka... Hyvä syy kuitenkin reissata Helsinkiin vielä vähän tiheämmin, kunhan saa ensin ne rahat kasaan :)

      Poista