maanantai 18. huhtikuuta 2016

En tuu rotsi auki, mä tuun ilman takkii

Koska on nimittäin takki päällä aivan tuskaisen kuuma. Vaikka se olisi auki. Eikä tullut kylmä kyllä pitkähihaisella ja hupparillakaan ratsastaessa. Eli, kesä on kohta täällä!

Kaikki postauksen kuvat © Ella R.

Oon skippaillut omia vakkaritunteja nyt kaksi putkeen ja vielä tämänkin viikon tunti jää välistä, joten kävin lauantaina 16.4. centered riding-tunnilla vierailemassa. Ratsuna oli tällä kertaa virolainen puoliveriruuna Santtu ja tuntitehtävät ihan perusratsastusta ja jokaisen omien istuntavirheiden korjaamista.


Aloitettiin ihan vaan tekemällä käynnissä voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia, kiemurauria, oikeastaan vähän kaikkea, mitä vaan keksi. Maarit otti jokaisen vuorollaan kentän keskelle ja korjasi jokaisen istunnasta juuri omia, henkilökohtaisia virheitä, joten alkutunti oli aikalailla itsenäistä tekemistä. 




Mä sain ohjeeksi keskittyä taivuttaessa ulkopuolen olkapäähän ja sisäpuolen jalkaan. Jätän helposti yläkroppani suoraksi hartioista, jolloin ulko-olkapää ei lähde liikkeeseen mukaan ja siten jäykistää ulko-ohjaakin. Sisäjalka puolestaan jää puristamaan kiinni satulaan, jolloin hevoselle ei jää tilaa taipua. Niinpä piti muistaa huolehtia siitä, että lonkka oli kunnolla auki ja polvi irti satulasta. Ja tadaa, alkoi taipumaan nimittäin aikalailla paremmin, kun muisti ohjeet ja noudatti niitä!



Kuvia selatessa oli helppoa pistää myös toinen aika iso asia merkille, nimittäin tuo pyykkinarua muistuttava ohja (joka alkaa kyllä olla jo niillä ja rajoilla, että kestäisikö tuollaisella roikulla siinä edes ne pyykit...) Ja siihen puututtiinkin sitten heti seuraavana...


"Ja nyt kyynärpää tohon lepäämään kylkeä vasten, nyrkki tohon ja ne ohjat käteen ja puolikkaan maitopurkin tuntuma kumpaankin. Ja pidät sen! Noin, kato nyt kun se alkaa myödätä heti!"
...koska kukaan ei olekaan ennen sanonut, että ratsastaessa ohjat otetaan käteen? Jehna, niin ne vaan perusasiat unohtuu...

Tämmösen reikäpään on niin paljon helpompaa sisäistää oikea asento, kun se tullaan kädestä pitäen näyttämään ja siihen vääntelemään. Maarit pysäytti mut keskelle kenttää, siirsi käden oikeaan kohtaan, opasti vähän tuntumasta ja kappas, jo alkoi heppakin toimia vähän paremmin. Hetkittäin Santtu oli mennyt tähän astikin hyvin, mutta koska ohja oli löysä, ei sillä ollut mitään mihin tukeutua ja niinpä sen pää seilasikin vähän missä sattuu. Hyvän ja molemmilla puolilla samanlaisen tuntuman säilyttävä joustava käsi, se oli se juttu. Toisinsanoen siis myös samanpituiset ohjat helpottivat ihan älyttömästi.

Ja kummasti alkoikin jo vähän löytyä takaosaa, selkää ja myötäystä niskasta!



Ennen laukkaamista ravattiin hyvä tovi, edelleen samalla kaikenlaista tehden. Ja voi jestas mikä vatsalihastreeni! Ajoittain tuntui jo tosi hyvälle istua alas ja rytmi löytyi hyvin, toisinaan taas heittelehdin selässä ihan holtittomasti. Kyllä se vaan vaatii kokonaisvaltaista vartalonhallintaa, että takamus kestää satulassa! (Ja joo, aina ei kestänyt, vaan piti huijata ja keventää)




Laukka hoidettiin aikalailla yhtä vapaasti ilman erityisempiä temppuja ja perusratsastukseen keskittyen, kuten muutkin asiat tunnilla. Laukkaa tuli puoli kierrosta, toinen puoli oli ravia tai käyntiä. Mulla meni aika kauan aikaa, että sain laukan nousemaan, saati sen sitten pysymään. Iso laukka vaatii aika paljon lihaksia alas istumiseen, sekä tietysti laukan ylläpitämiseen. Laukassa takaosa pääsi levähtämään vähän pitkäksi raviin verraten ja nenä meinasi ajoittain eksyä luotilinjan taakse. Loppua kohden pätkät kuitenkin parani huomattavasti, kun sain omaa pakettia kasaan. Edelleen pistin kuitenkin merkille tuon oman selän jumiuden (josta puhuin edellisen cr-tunnin postauksessa), iso liike ei vaan pyöri sulavasti jumissa olevien lihasten läpi...

Laukasta löytyy myös videopätkä hieman alempaa.





Kuvista päätellen mentiin vaan oikeaan kierrokseen, mutta mentiin me oikeasti vasemmallekin. Siihen suuntaan laukka ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen oikein millään. Jostain syystä en meinannut saada sitä ensin nousemaan ja jos sain, se tippui melkein heti pois. Lisäksi taisin unohtaa ulkoavut aika lahjakkaasti, koska kentän aidat alkoi vetää hevosta puoleensa magneetin tavoin. Noh, aina ei voi voittaa...



Älyttömän kiva ja jotenkin itseen kolahtava heppa ja tarpeellinen tunti, tällaisia lisää! :)

2 kommenttia:

  1. Ompas kivan näkönen tää Santtu! Siistiä menoa teillä. :)

    VastaaPoista