lauantai 10. syyskuuta 2016

Hengitys, halaus, silkkipaperi ja rappuset ylöspäin

Menin suomenhevostamma Lissulla koulua maanantaina. Samalla, jonka kanssa väännettiin vähän kaikkea ja vähän kaikesta estetunnilla alkukesästä. Tuon tunnin jälkeen oon mennyt Lissulla kerran ja silloin tuli jo vähän sellainen olo, että piru vie, tämän kanssa voisi oikeasti alkaa oppia toimimaankin. (Ja sen jälkeen oonkin yrittänyt vakuuttaa aika monen siitä, että se on oikeesti ihan kiva.)

Maanantain tunnilla tehtiin kokoamisia, tarkoituksena tehdä mahdollisimman paljon ja lopulta kaikki istunnalla, ei ohjalla. Lissun kanssa eron ohjan ja istunnan välillä tehdyssä huomasi heti varsinkin ravilla: jos jäin ohjaan liikaa, mentiin tölttiä ja passia, kun keskityin tekemään mahdollisimman paljon istunnalla, pysyi askellaji ravina.

Aloitettiin harjoitus ravissa tekemällä pitkien sivujen keskelle käyntisiirtyminen ja lyhyiden sivujen keskelle muutaman askeleen mittainen selvä kasaaminen. Tässä sai kivasti herkistettyä hevosta, alkuun sai käyttää ihan napakoita apuja raviin siirtyessä, mutta pikkuhiljaa alkoi riittää aina vaan pienempi ja pienempi liike. Oikeaan kierrokseen homma oli vähän hankalampaa, koska se on Lissulle heikompi kierros. Siirtymisten lisäksi pitikin keskittyä erityisen tarkasti suoruuteen ja muistaa taivutella paljon.


Seuraavana jatkettiin niin, että koetettiin tehdä mahdollisimman paljon istunnalla. Pohjeavun piti olla alhaalta ylöspäin suuntautuva ja halaava liike, joka aktivoi hevosta käyttämään vatsalihaksiaan ja täten käyttämään selkäänsä. Samanaikaisesti piti tehdä ihan pieniä, mutta ylöspäin suuntautuvia puolipidätteitä. Alas satulaan istumisen eli rappuskävelyn lisäksi piti ajatella istuinluun myös nousevan ylös ja antavan täten tilaa hevoselle nostaa selkää ja nousta ylöspäin. Lisäksi reiden ja satulan väliin piti kuvitella silkkipaperia: reidellä eikä polvella saanut puristaa, mutta sen piti pysyä tiiviisti satulaa vasten, ettei paperi putoa.

Koska muistettavia asioita oli melko monta, lähdettiin niitä miettimään yksi kerrallaan. Ensin piti muistaa hengittää rauhassa ja "lössähtää" satulaan hengittäessä keuhkot tyhjäksi, tiivistää vatsalihakset ja lantionpohjan lihakset, sekä saada kohdilleen alhaalta halaava pohjeapu ja nostava puolipidäte, sen jälkeen nouseva istuinluu ja viimeisenä silkkipaperi. Tätä pohkeella halaamista ja nostamista oon tehnyt joskus aikaisemminkin, joten se palautui aika nopeasti muistiin. Istuinluiden kanssa oli vähän hakemista, mutta rytmiin pääsemisen jälkeen homma löytyi kivasti ja alkoi oikeasti toimia. Silkkipaperin miettiminen meinasi välillä unohtua, olisi varmasti ollut paremmin muistissa, jos se paperi olisi siinä oikeasti ollut. Kuitenkin kun sai muut palikat kuntoon, jäi hetkittäin aikaa ajatella muutama sekunnin sadasosa sitäkin, eikä mielestäni kauheasti jalkaa tarvinnut korjata, eli vaan sopivan satulatuntuman tarkistus riitti. Tähän on osallisena varmasti mun mieleen oleva satula, jossa jalka asettuu kivasti vähän kuin itsestään ja useinmiten pysyykin hyvin paikallaan ;)

Tehtävää aloittaessa kokoamisesta oli aavistuksia ja tuntui, että kyllä se alkaa sieltä löytyä. Käynnissä päästiin lopulta tosi hyvään kokoamiseen, muutamasti käveltiin jopa niin lyhyesti ja hitaasti, että pysähdyttiin kokonaan. Se ei kuitenkaan haitannut, koska hevonen reagoi selvästi! Ravissa vauhti meinasi alkuun tuottaa vähän ongelmia, mutta kun omat palikat alkoi loksahdella paikalleen, alkoi hevonenkin toimia. Varsinkin tässä pysyi kuin vahingossa tarkkana ohjan kanssa, koska Lissu vaihtoi heti ravin johonkin suomenhevoselle ei tyypilliseen askellajiin, jos ohjaan jäi kiinni. Loistava muistutus! Oli myös oikeasti ihan tosi hyvä fiilis, kun hevosen sai myötäämään ja siirtymään ihan vaan istunnalla kootumpaan raviin ja siitä takaisin harjoitusraviin. Ne pienet hetket, kun ilmassa oli aavistus onnistumisesta nimittäin todellakin ruokkivat halua saada hommaa toimimaan aina vaan paremmin ja paremmin!

Myös muutama videopätkä tunnista löytyy, joten laitetaanpa pitkästä aikaa sellaistakin näkyville :)

3 kommenttia:

  1. Todella hyvä postaus! Mä sain tästä todella paljon irti huomista ratsastustuntia varten sovellettavaksi! Mulla on ks ponin kanssa ongelmana, että annan liian vahvat pohjeavut tai jään suuhun kiinni, jolloin ks poni jännittyy.
    Todella suuri kiitos sulle tästä postauksesta!

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä postaus! Mä sain tästä todella paljon irti huomista ratsastustuntia varten sovellettavaksi! Mulla on ks ponin kanssa ongelmana, että annan liian vahvat pohjeavut tai jään suuhun kiinni, jolloin ks poni jännittyy.
    Todella suuri kiitos sulle tästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, kiva kuulla inspiroitumista! Sun tunti ilmeisesti oli jo, mutta tuu ihmeessä kertomaan sujuiko jutut ponin kanssa :)

      Poista