lauantai 10. joulukuuta 2016

10. luukku - Hevoskirjoja


Tänään skipataan joululaulu ja lähdetään kirjojen pariin! Edellisessä joulukalenterissa, eli vuonna 2014 Sini listasi kymmenennessä luukussa 10+1 hevoselokuvaa ja nyt pyöritään vähän samoissa tunnelmissa, kun luvassa on 10+1 heppakirjasarjaa, joista itse oon pienempänä tykännyt. Mä oon lukenut pienempänä ihan tosi paljon, olin aina nenä kiinni kirjassa. Oisinko ollut 9 vuotta, kun sain joululahjaksi kaksi heppakirjaa ja luin ne molemmat jo silloin aattoiltana, koska en vaan malttanut jättää niitä myöhemmälle. Joten luottakaa seuraavien hyvyyteen, mä todellakin tiedän, mistä puhun!

1. Nummelan ponitalli
Tarvitseeko tätä ees perustella? :D Nummelat on ja pysyy heppakirjojen eliitissä, eikä asialle vaan voi mitään. Sama, monenkirjava talliporukka, kaikesta selviytyvä ja eniten päähenkilöasemassa oleva Kikka, useat hevoset ja vielä useammat tapahtumat tekee tästä sarjasta itsensä. Mä en ole lukenut ihan kaikkia kirjoja, mutta suuren osan kyllä, jotkut useastikin. Jokaisen heppaihmisen pakollista luettavaa!

2. Pim
Pim on kolmiosainen sarja, joka kertoo ruotsalaisesta poninomistajasta Pimistä. Lainasin ekan osan joskus kaveriltani ja se oli niin hyvä, että lopulta ostin kirpparilta kaikki kolme osaa itselleni. Vähän erilainen kuin muut sarjat, mikä oli mun mielestä vaan hyvä asia. 

Pim-sarjaan liittyy yksi hassu tapa, minkä oon oppinut vähän vahingossa. Pimin poni Apollon tykkää, kun sitä hangataan ylähuulen alta ikenestä, ja näiden lukemisen jälkeen mun on ollut pakko aina testata tuota tapaa, että tiedän tykkääkö siitä oikeasti joku hevonen. Useimpia se ei suuremmin oo hetkauttanut, toiset on olleet sitä mieltä että ei kiitos, mutta dartmoor-ruuna Jippo tykkäsi! Eli kyllä, pitää paikkaansa, ikenen hankaaminen voi olla hevosesta mukavaa :D 

3. Ponivaellus
Ponivaellus taitaa olla sarjan ensimmäinen osa, mutta siinä on kyllä muitakin. Ekan osan alku oli musta tosi tympeä, koska päähenkilö oli ihan pihalla hevosista ja teki koko ajan typeriä virheitä. Se kuitenkin taitaa olla vähän sarjan ideakin, että kaikki mokailevat, eikä aloitusta pidä pelätä, sillä myöhemmin päähenkilöstä kuoriutuu oikein kelpo hevosihminen, vaikkein hän ensin tiennyt hevosista mitään. Sarja ei ole ihan perinteistä ratsastuskoulu- tai oma hevonen -kastia, vaan tuo mukavaa vaihtelua niihin.

4. Täyttä laukkaa
Jos vaelluskirjasarja oli erilainen, niin niin oli kyllä tääkin! Ainakaan mulla ei ollut pienenä mitään havaintoa siitä, millaista laukkaratsastus on, mutta siitä huolimatta luin näitä ihan innoissani. Sarja kertoo Kentuckyläisestä laukkatallista ja sen toiminnasta ja sisältää tosi paljon tapahtumia, ihmisiä ja hevosia. Se on myös melko pitkä, eli luettavaa on reilusti. Saan edelleen päähäni ne mielikuvat joita kirjoja lukiessa on ollut: isot, valkoaitaiset laitumet, kolme erillistä tallia, laukkarata, metsäpolut... Tää oli yksi oma suosikki!

5. Pappilan ponitytöt
Tän sarjan pariin eksyin joskus, kun kirjastossa ei ollut Nummelan seuraavaa osaa vapaana, mutta jotain lukemista oli pakko saada. Pappilan ponitytöt asuvat pikkupaikkakunnalla ja ovat pappisperheen lapsia, mikä aiheuttaa heille tiettyjä velvollisuuksia. He pitävät hevosista ja saavatkin omat ponit, joiden kanssa kokevat aika lailla sattumuksia. Olin ensin aika neutraali tätä kohtaan, ei ollut mitenkään paras sarja, muttei huonoinkaan. Kävi kuitenkin niin, että nälkä kasvoi syödessä: mitä enemmän luin, sitä paremmaksi tää mun mielestä muuttui. Vaikka kirjailijat ovat samat kuin Nummelan ponitallilla, ei kirjasarjat mun mielestä ole, mikä on tietysti hyvä asia.

6. Arvoituskirjat
Polluxista (nykyään Penny Girl) saadut arvoituskirjat oli ihan huippuja! Kirjat eivät liity toisiinsa, mutta se ei ole ongelma. Tykkäsin, kun lukemisen lisäksi pääsi käyttämään omia aivojaan, koska totta kai arvoituksen ratkaisu piti keksiä ennen kuin se kerrottiin. Nää kylläkin vähän menetti hohtoaan kerran lukemisen jälkeen, koska sitten arvoituksen vastauksen jo muisti. Hyvä sarja siitä huolimatta!

7. Nanna
Nanna-sarjaa luin vähän vanhempana, mutta sarja ei ehkä olekaan suunnattu ihan kaikista pienimmille. Tää oli kivan erilainen, hevoset olivat päähenkilöllä kotona ja ihmissuhteissa tapahtui enemmän, kuin monessa muussa sarjassa. Sarjassa on tosiaan vaan kolme osaa, mutta ne on kyllä tullut luettua muutamaankin kertaan. 

8. Tallijengi
Voiko Tallijengiä jättää mainitsematta? Kolmen kaveruksen kopla, jotka joutuvat milloin mihinkin kommelluksiin ja selviävät niistä aina. Kirjasarjan lisäksi katsoin sarjaa televisiosta jonkun verran, koska se oli vaan niin hyvä. Jaksoja löytyy nykyään Youtubesta, josta löysin myös sarjan tunnarin. Muistoja, muistoja, tää oli kyllä melkeinpä paras ohjelma pienenä!


9. Diabolo
Diabolo on yksi mun suurin suosikki! Kivan pitkä sarja, jossa on paljon tapahtumia niin hevosten kanssa kuin ihmistenkin kesken. Sarja saa erityiskehut siitä, että päähenkilö Ricky ei omista hevostaan Diaboloa sarjan alussa, vaan se on ratsastukoulussa, jossa sitä pahoinpidellään. Ricky kuitenkin pelastaa hevosen, josta alkaa kaksikon yhteinen taival. Muistan hyvin varsinkin sen kirjan, jossa Ricky menee pakkasella hiukset märkänä ulos ja tulee kipeäksi, eipä ole sen lukemisen jälkeen tullut samaa tehtyä.

10. Seitsemän tassua ja Penny
Tää sarja ei ole varsinaisesti hevoskirjasarja, mutta koska monessa osassa on hevosia, on tälle oikeutettu paikka listalta. Ihan mielettömän pitkä ja monipuolinen sarja, joka kertoo Moosburgerien perheen arjesta. Perheeseen kuuluu eläinlääkärinä toimiva isä, tutkija-äiti, Penny ja hänen kaksi veljeään, sekä Pennyn koirat, Milli ja Robin. Kuten monessa muussakin sarjassa, myös tässä päähenkilö joutuu melko erilaisiin tilanteisiin, mutta selviää niistä aina. 

+1 Jesse
Viimeinen sija on jätetty Jesse -koirasarjalle. Jesse on kultainennoutaja, jonka omistaja ja hänen ystävänsä pelastavat. Siitä alkaa tapahtumarikas elämä, sillä porukka päätyy muun muassa talvilomalle, koiratahraan ja veneilemään. Tosi monipuolinen ja kiva sarja, oon tainnut lukea tästä jokaisen osan.

Ootko sä lukenut näistä jotakin? Vai jäikö oma suosikki kokonaan pois listalta? 

3 kommenttia:

  1. Paljon oli tuttuja kirjoja mukana listalla, muutama vieraampi. :)

    VastaaPoista
  2. Paljon oli tuttuja kirjoja mukana listalla, muutama vieraampi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Noitahan voi toki lukea edelleen, heppakirjat ei vanhene ;)

      Poista