keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Stjörnudís frá Stóra-Dal

Kavereiden kesken Disa.

Postauksen kuvat © Ella R.

Mä pohdiskelin oman hevosharrastukseni jatkumista alkuvuodesta (postaus), kun en ollut varma mitä haluan tehdä ja millä kuviolla. Ratsastaminen ja hepat on kuitenkin aina olleet mulle tärkeä harrastus, eikä niistä luopuminen tuntunut nytkään edes ajatuksena kivalta. Niinpä tuo pohdinta päättyikin siihen lopputulokseen, että kirjoitusten jälkeen on löydettävä joku säännöllinen ja kestävä heppakuvio. Juteltiin Porkkanan voimalla! -blogin kirjoittajan Veeran kanssa jo tuolloin, ja puheeksi jäi, että kunhan mä oon selvinnyt kirjoituksista, palataan asiaan Veeran hevosten osalta.


Kirjoitusten ja parin viikon lomailun jälkeen otinkin yhteyttä Veeraan ja sovittiin, että käyn kokeilemassa issikkatamma Disaa. Disa on mulle tuttu jo niiltä ajoilta kun se oli Niemenpellossa, mutta niiden aikojen jälkeen hevonen on kyllä muuttunut ja kehittynyt tosi paljon. Koska vuosia on kulunut välissä aika monta, ei mulla ollut mitään tarkkoja muistikuvia tammasta, eikä silläkään varmaan musta.


Pari viikkoa sitten kävin kokeilemassa Disaa. Ehkä kevään siihen mennessä lämpimin päivä, suoraan kentälle paistava ilta-aurinko, vähän hukassa oleva ratsastaja ja pienimuotoista kyseenalaistamista harjoittava Disa olisi voinut olla melko kaaoksellinen kombo, mutta onneksi Veera oli kentän keskellä ohjeistamassa ja pitämässä lankoja käsissään. Ohjeiden kanssa mä aloin pikku hiljaa saada juonen päästä kiinni ja sitä mukaa Disa kulkea aina vähän järkevämmin. Erittäin tutustumispainotteisesti siis mentiin, mutta ihan hyvä niin, päästiinpähän kaikki jyvälle siitä, mikä homman nimi on. Loppukäyntejä kävellessä sovittiin sitten, että alan käydä touhuamassa Disan kanssa muutaman kerran viikossa, vähän kummankin aikataulujen mukaan joustavasti.


Viime viikolla kävinkin Disailemassa kahdesti, itsenäisesti kummallakin kertaa. Ensimmäinen kerta oli keskiviikkona, kun tehtiin hepsun kanssa maastakäsittelyä melko rennolla asenteella ja tutustumista jatkaen. En oo pitkään aikaan päässyt tekemään mitään maastakäsittelyä irtona, mutta nyt siihen oli erinomainen tilaisuus, joka piti tottakai hyödyntää. Pyörittiin kentällä noin tunnin verran vähän erilaisten harjoitusten parissa ja oli kyllä pitkästä aikaa ihan hurjan kivaa päästä tekemään kaikenlaista irtotyöskentelyä. Tietysti narun kanssa tekeminen on kivaa myös, mutta jotenkin irtotyöskentelyssä on ihan eri fiilis ja periaate.



Toisella kerralla eli perjantaina mentiin koulua ja sain houkuteltua Ellan meitä kuvaamaan. En ollut miettinyt etukäteen mitään tehtävää ja se osoittautui vähän huonoksi jutuksi, sillä tekeminen meinasi mennä vaan päämäärättömään pyörimiseen. Verkkailin heppaa alkuun käynnissä ja ravissa tehden aika paljon voltteja ja ympyröitä. Sen jälkeen tehtiin käynnissä pohkeenväistöjä, jotka alkoi sujua jo suhteellisen kivan tuntuisesti. 



Väistöjen jälkeen jatkettiin ravissa tehden edelleen niitä ympyröitä ja voltteja. Jossain vaiheessa muistin kolmikaarisen kiemurauran olemassaolon, joten tehtiin niitäkin sitten muutama. Siinä ois ollut melko hyvä tehtävä myös loppuajaksi, mutta se ei tietysti ratsastaessa tullut mieleen... :D Ravaamisen ja välikäyntien jälkeen jatkettiin käynnissä hakien aktiivista ja hyvää käyntiä koko hevosen kropan läpi. Tätä haettiin Veeran ohjeistaessa ensimmäisellä kerralla, joten nyt oli helppo jatkaa. Sen lisäksi että yritin ajatella liikettä takaa eteen ja asettaa hevoselle raameja joissa liikkua, jatkettiin myös pohkeenväistöä ja voltteja. Pikkuhiljaa tatsia alkoikin löytyä ja välillä tuli tosi kivalle tuntuvia pätkiä.


Käyntityöskentelyn jälkeen otettiin laukkaa. Disan kunto ei oo talven jäljiltä kaikista rautaisin ja voimaa kulkea laukassa oikeinpäin ei vielä juuri ole (eikä mulla taitoa sitä pyytää), joten mentiin laukatkin samalla idealla, kun ensimmäisellä kerralla: pitkät sivut reippaampaa ja lyhyillä vähän kasatumpaa hakien. Disalle helpompaan kierrokseen vauhdin säätely onnistuu aika hyvin, mutta hankalammassa kierroksessa laukka tipahtaa hidastaessa helposti useamman askellajin sekoitukseksi, eli tarkkana saa olla. Pätkittäin tuntui kuitenkin ihan hyvältä ja kolmitahtiselta myös kasatumpi laukka, vaikkakin selvästi parempana rytmi pysyy kovempaa mentäessä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti