lauantai 26. elokuuta 2017

Disa: Äiti ratsastaa

"Mä haluaisin kokeilla sitä ratsastamista" oli lause, joka hevosia pelkäävän äidin suusta järkytti vähän. Onneksi on luotto-Disa.



Äidin idean jälkeen naputtelin Veeralle viestiä ja kun Disa myönnettiin alkeisponiksi, suunnattiin äidin kanssa tallille. Mä olin lievästi skeptinen vielä tallillakin, koska äiti ei oo ikinä ollut mikään hevosihminen eikä moneen vuoteen käynyt tallilla parkkipaikkaa pidemmällä. Muistan myös kun mun pienenä hoitaessa yhtä kesäihottumaheppaa oli äiti ihan paniikissa, kun heppa alkoikin hangata itseään karsinan seinään. Koska halu kuitenkin oli kova, Disa on luottoponi ja äidiltä löytyy päättävisyyttä, me ajeltiin tallille yhtenä aurinkoisena heinäkuun päivänä. Mä ajattelin vaan, että jos se tallille tulee niin kyllä se ainakin selässä käy. Ja niin se kävikin, melkein tunnin ratsasti!



Ensin tietysti harjattiin hevonen ja puhdistettiin kaviot. Mä tyydyin pääasiassa osoittelemaan mikä väline kuuluu milloinkin ottaa ja esimerkin näytettyäni seurailin sivusta, sillä oma ratsu on osattava varustaa itse alusta asti. Mä selviän ponin kuntoonlaitosta nopeimmillani tarpeen vaatiessa noin parissakymmenessä minuutissa, mikä järkytti äitiä kovin, sillä meillä meni nyt noin 40 minuuttia jo kuntoon laittamiseen. Vakuuttelin, että ajan kanssa hommaan tulee rutiini ja se nopeuttaa paljon. Myös suitsien osien nimien osaaminen oli kummastusta aiheuttava asia, mutta totesin vaan että jos niitä on suuren osan elämästään pyöritellyt niin oishan se ihme, jos niitä ei osaisi. Lopulta meillä oli sitten "kaikki härpäkkeet kunnossa" ja lähdettiin kohti kenttää.


Pidin alkuun Disaa liinassa lähinnä äidin henkisen turvallisuuden vuoksi, mutta vähän myös siksi että äiti saisi alkuun keskittyä vaan hevosen liikkumiseen. Samalla oli helppoa myös ohjeistaa istumaan oikein, useimmin huudetut ohjeet oli kantapäihin, käsiin ja selän suoruuteen liittyviä juttuja. Pikkuhiljaa homma alkoikin toimia jo ihan suht kivan näköisesti, eli poni kulki suurinpiirtein sinne minne kuului ja pysähtyi kun ratsastaja niin halusi. Siinä vaiheessa mä irrotin liinan ja lähetin ratsukon kiertämään uraa keskenään teettäen kuitenkin edelleen pysähdyksiä ja käännöksiä. Homma toimi ajoittain sujuvasti ja ajoittain vähän takkuillen, mutta selkeästi koko ajan paremmin ja paremmin :)


Kun yksittäiset kääntämiset alkoivat toimia, kannoin muutaman tötterön keskelle kenttää ja laitoin ratsukon pujottelemaan. Siinä olikin alkuun vähän hakemista, kun kaaret lähtivät isonemaan ja heppa meinasi lähteä seikkailemaan. Pikkuhiljaa tämäkin tehtävä alkoi kuitenkin sujua paremmin ja paremmin. Jossain vaiheessa äiti kysyi, miten hevosen saa kävelemään kovemmin, mihin mä tietysti vastasin että antamalla pohkeita. Ilmeisesti Disan ajoittain vähän hidas kävelyvauhti oli ihan liian hidasta jopa aloittelijalle, sillä hetkeä myöhemmin kaksikko tölttäsi sujuvasti... :D Otettiinkin sitten vielä ravia loppuun ja sekin sujui hyvin, ratsastajan tasapaino säilyi ja heppa eteni sujuvasti. Onnistuneeseen pujotteluun ja nättiin ravipätkään olikin hyvä lopetella ratsastajan osalta ensimmäinen ratsastuskerta, sekä tottakai palkita poni ruhtinaallisella leipämäärällä alastulon jälkeen. Mäkin sain loppuun rehellisen arvion tunnistani: Kyllä susta varmaan ihan hyvä joku opettaja tai ohjaaja tulis, kun ei munkaan kanssa mennyt hermot!


Pari leivänmurua taskunpohjalta sille, joka laskee montako äiti-sanaa tässä postauksessa on. Kaikki taivutusmuodot lasketaan! 

4 kommenttia:

  1. Mun laskujen mukaan 10 :D Kiva postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, nyt oli pakko laskea itsekin! Sain vähän enemmän kuin 10, mutta sekin ois kyllä ollut jo aika paljon :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Jos toi tehtävänannon äiti-sana lasketaan myös, niin vielä vähän enemmän :D Mutta hyvä yritys!

      Poista