keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Disa: ravipuomeja ja kolmikaarista

Ja kaikki kuvat suoralta ilman puomeja, hups. Mutta videolla on puomeja ja vähän volttiakin!

Postauksen kuvat © Anni L.
Talleiltiin Annin kanssa pitkän kaavan mukaan ja aloitettiin homma Disalla. Työnjako oli aika selvä: mä ratsastin, Disa toimi minkä kerkisi ja Anni leikki opea ja kuvasi samalla. Multitalenttisuus kunniaan!


Disa on ollut viimeaikoina aika syksymoodissa, mikä käytännössä tarkoittaa ratsastettavuudelta melkein kuin eri hevosta. Kesällä rasitteena oli ihottuma ja ötökät, jotka aiheuttivat imusolmukkeissa turvotusta ja siten hepan olo oli rasituksessa ymmärrettävästi vähän tukala. Koska ötökköaika alkaa koko ajan enemmän ja enemmän olla ohi ja talvi lähestyä (jouluun on muuten vaan 11 maanantaita), alkaa ponikin reipastua ja piristyä kerta kerralta. Kesän jälkeen onkin pitänyt opetella "uudella" Disalla ratsastaminen, mistä oon saanut aika hyvin kiinni. Mutta yllätys, tällä kertaa Disa olikin tosi kesämoodissa, mikä hämmensi alkuun. Viime aikoina reipasta ja vähän touhottavaa heppaa on saanut hyvin keskittymään esimerkiksi väistöillä ja avoilla, mutta tällä kertaa ne tuottivat - kesän tapaan -vaan entistä hitaamman hevosen. Hetken äheltämisen jälkeen päädyttiinkin siis hakemaan vaan reipasta käyntiä, niin suoralla kuin kaarevalla uralla. 


Ja tsädääm, laukat sai viime viikkoina tutuksi tulleen talvi-Disan korvaamaan hitaamman kesämallin. Laukkojen jälkeen päästiinkin itse asiaan, kun Anni heitti ravipuomit keskihalkaisijalle ja käski ratsastaa niitä. En oo itse mitenkään kovin kokenut puomiratsastaja, ja alkuun olo oli vähän hutera. Onneksi Disa kuitenkin hoiti homman kotiin, ja pikkuhiljaa mäkin sain jutun juonesta kiinni. Videolla näkyy puomisuorituksia enemmän, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tehtävä oli seuraava: keskihalkaisijalla olevat puomit, joka toinen kerta lyhyeltä sivulta oikealle ja joka toinen kerta vasemmalle. Kun tää alkoi sujua, lisättiin pitkille sivuille vielä puolikkaat voltit, suorana puomien ylittäminen ja puolikkaalla voltilla takaisin uralle. Ja hommahan siis toimi: kun ravin tahti pysyi reippaana ja tasaisena, volteilla taivutti hyvin ja käännökissä muisti ulkoavut, oli homma helppoa ja kivaa.


Ratsastusosuuden jälkeen käytiin vielä nappaamassa kivan syksyisellä koivukujalla muutama kuva. Disa oli alkuun vaan korvat lurpallaan ja tosi epäkiinnostunut, mutta valokuvaajan vakkariapu toimi tälläkin kertaa: horse neighing youtubesta kehiin ja jo oli korvat hörössä!

Säästin teidät sekä Annin selostukselta, että järkyltä taustamusalta ja mykistin koko videon. Eli olipa äänet täysillä tai täysin pois, on lopputulos yhtä hiljainen. Huonolta editoinnilta ette kuitenkaan säästy, pahoittelut.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti