lauantai 6. tammikuuta 2018

Lomaltapaluujumppaa x3

Koulutunnilla Reinolla, pellolla Torresilla ja kentällä Disalla.

© Anni L.

Maanantaina meillä oli koulutunnilla kunnon heppajumppaa, kun loman jälkeen palattiin töiden pariin: koko tunti keskityttiin taivuttamiseen ja eteen alas -ratsastamiseen. Mä menin risteytysruuna Reinolla, jolla menin myös syksyllä tunneille tauon jälkeen palatessa muutaman kerran. Matalasta muodosta piti pitää huolta koko ajan, mutta taivuttelua lähdettiin työstämään ympyröiden lisäksi suoralla uralla kaulaa irrottelemalla. Reino oli oikeaan jonkun verran jäykempi, joten mä keskityin pääasiassa siihen suuntaan. Vasenta ei silti tietystikään saanut unohtaa, vaan myös siihen suuntaan taipumisen oli pysyttävä hyvänä, toki mielellään parannuttava myös. Tehtiin hommia käynnissä ja ravissa, joissa kummassakin homma toimi ja taivuttelut onnistui hyvin. Muodon kanssa saatiin tosi kivoja pätkiä myös, mutta tarkkana sai olla, ettei ruuna tipahda kuolaimen alle. Lopputuntia kohti homma parani kivasti, kun taivutukset sujui kumpaankin suuntaan ja arabipää kesti alhaalla, paitsi oikeaan kierrokseen Annin kohdalla: Reino tuijotti Annia joka kerta, kun mentiin ohi, ja Annin jälkeen pudotti päänsä taas alas ja toimi kivasti :D

Torreksen ja Disan kuvat © Ella R.

Maanantain jumppatunnista inspiroituneena tein samoja juttuja torstaina Torreksen ja Disan kanssa. Torreksen kanssa mentiin pellolla, jonne muodostuneella uralla oli ihan hyvä pohja alkuun. Loppua kohti se pehmeni aika paljon, mutta Toppe puksutti reippaasti myös hangen puolella. Paksu nuoskahanki ei vaan oo kovin optimaalinen pohja, joten siinä mentiin aika maltillisia määriä. 

"Sikkehyvä just tää hanki, kyl mä tääl voin mennä ja isosti kuule!"

Myös Torreksen kanssa tehtiin siis taivutteluja, ja poni tuntui jo lähtökohtaisesti kumpaankin suuntaan aika taipuvalta. Jumppailtiin taivutusten parissa hetkinen, ja niiden jälkeen siirryttiin hetkeksi myös avotaivutusten pariin. Nekin sujuivat kivasti, mulla itselläni oli oikeaan vähän hankalamman tuntuista, mutta heppa teki kyllä hyvin silti.


Torreksella on ollut tänä talvena aika hyvin virtaa varsinkin pellolla, ja laukassa turbovaihde tuli taas esiin. Oikeassa kierroksessa homma pysyi ihan semihyvin hanskassa, mutta vasemmassa meidän ympyrä laajeni vähän liikaa, edessä oli suora pelto ja ponilla ei ykskaks jarru enää ihan pelittänytkään. Torres on niin kultaponi, että sen kiikutukselle vaan lähinnä nauraa, ja sitten oltiinkin jo puolivälissä peltoa... Noo, ei muuta kun reippaalla laukalla takaisin ja kontrollia hakemaan. Kivasti löytyi :)



Disan kanssa käytiin testaamassa peltoa, mutta koska siellä oleva ura oli jo plussakelistä ja Torreksella ratsastuksesta muuttunut ihan löllöksi ja epätasaiseksi, ja hanki tosi paksua, siirryttiin kuitenkin kentälle. Jos tähän väliin saa esittää säätyypeille toivetta, niin pieni pakkanen ja lisää lunta ois tosi jees, kiitos!
Pohja oli paikoin vähän epätasainen ja tuntui tamppaamattomalta, mutta esimerkiksi traktorin renkaanjälkien kohdista ihan hyvä. Valittiinkin reitit pitkälti niiden mukaan, vähän kiemurointia oli, mutta poni totteli mallikkaasti kuskin outoja pyyntöjä.


Mulla on tullut vähän taukoa Disalla ratsastamisesta, ja mietinkin etukäteen, että näinköhän homma toimii yhtään. Ilmeisesti jokin oleellinen palikka on kuitenkin loksahtanut sen verran perusteellisesti paikalleen, että ihan alusta ei tarvinnut aloittaa, vaan kivoja pätkiä alkoi löytyä nyt melko nopeasti. Olin itse vähän hukassa liian lyhyiden jalkkareiden kanssa ja alussa keskittyminen kohdistui hevosen lisäksi myös pohjaan, mutta kun jalkkareihin tottui, kentän kantavat kohdat löytyi ja keskittyminen kohdistui hevoseen, alkoi homma toimimaan taas vähän paremmin.


Iloisesti jotain possupassia, ihan ei raviin siirtyminen tainnut tässä onnistua :D

Tehtävien puolelta Disankin kanssa oltiin samalla linjalla, kuin muidenkin: taivutteluja ja eteen alas. Oon yleensä ravannut Disan kanssa alkuun, mutta varsinkin loppuun, vähän matalammassa muodossa ja eteen alas hakien, joten homma ei ollut ihan vierasta. Saatiinkin välillä ihan tosi hyviä pätkiä, kun selkälihakset tekivät töitä ja kaula venyi kunnolla. Taivuttelut sujuivat myös kivasti kumpaankin suuntaan, enkä oikeastaan huomannut suurta eroa suuntien välillä, taivutteluissa, kuin muussakaan tekemisessä. Vaihdeltiinkin suuntaa aika useasti, kun normaalisti tykkään mennä samaan suuntaan vähän kauemmin, hioa homman toimivaksi, ja sitten vaihtaa toiseen suuntaan.


Tän viikon taivuttelujumppa olikin kiva tehtävä kaikkien kanssa! Yksin mennessä jämähtää helposti  tiettyjen tehtävien tekemiseen (esimerkiksi kolmikaarinen on viime aikoina kuulunut mun melkein jokaiseen itsenäiseen kertaan), joten uudet tehtävät on kyllä aina hyviä. Ja jumppaaminen ja venyttely on aina tärkeää, myös itselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti